Uuden kitaran sisäänajoa

Kesälomalla hankitun kitaran sisäänajo pääsi varsinaisesti vauhtiin kaupunkioloihin palattua. Harjoituskappaleina mm Knocking on Heaven’s Door, California Blue, And I Love Her ja Nothing Else Matters intro.
Erityisesti viimeisimmässä huomasi soiton vaikeutuneen sähkikseen verrattuna. Kyseisen hienon kappaleen näppäilyintrossa oli hankala saada Em-, D- ja C-soinnut soimaan puhtaasti barre-otteilla nauhoilta 7, 5 ja 3. Ei vaan tahtonut pikkurilli-barre osua oikeaan kohtaan ja oikealla voimalla, jotta ylä e- ja b-kieli soisivat puhtaasti.

Mutta kiva oli vaihteeksi soittaa myös akustisella, kun sai ilman sähköjäkin ääntä enemmän ilmoille. Kesän mittaan tuli selvästi akkarikausia ja sähkiskausia eli jompikumpi saattoi olla useita viikkoja selkeästi vallitseva soitin. Mutta elektroakustisen sähköjä en ole juurikaan tarvinnut, kuten arvelinkin. Muutama kerta tietysti on pitänyt kokeilla, millaiset soundeja saa aikaiseksi. Mutta ehkä vielä joskus käyttöä niillekin tulee. Kiinteästi koppaan asennettu viritysmittari kyllä on oikein kätevä.

Muutaman kuukauden jälkeen tuli taas mieleeni, että uuteen kitaraanhan kannattaa yleensä pian vaihtaa uudet kielet. Niinpä otin kitarassa mukana tulleen kielisarjan tyyppilapun mukaan ja marssin taas tuttuun musiikkikauppaan. Kysyin, onko teillä tällaisia kieliä. Myyjä katsoi lappua ja totesi, että nuo taitavat olla alkuperäinen sarja. Kyllä. Mitkä tahansa kielet ovat parempia kuin nuo, sanoi.
Tuo on kyllä ihme juttu. Miksi kitaravalmistaja toimittaa soittimet surkeilla kielillä? Eihän se anna hyvää kuvaa soittimesta, jos sillä on kielten takia vaikea soittaa.
No Daddarion kielet tulivat mukaan. Ja vot, soitto helpottui kyllä huomattavasti. Oli helpompi saada puhtaat äänet ja barre-soinnut soimaan. Ihan kuin olisi aivan eri soitin. Kannattaa siis olla tarkkana uuden kitaran originaalikielien kanssa ja vaihtaa heti, jos vähänkin siltä tuntuu. Eipähän nuo kielet hirmu paljon maksakaan.

Sähkökitara oli kuitenkin taas syksyllä 2014 vahvasti esillä, sillä kävin Ahjolan kansalaisopistossa Sähkökitara III-kurssin. Suurelta osin tuttua porukkaa ja tutut systeemit aiemmilta kursseilta. Kevääksi -15 ajattelin sitten etsiä vaihteeksi jonkin muun tyyppisen kurssin, jos mahdollista.

Elektroakustinen

Alkoi siis olla selvää, että elektroakustinen on seuraava kitarani. Siihen vaikutti mm se, että se on automattisesti teräskielinen, sen tulisi olla kooltaan pienehkö, jotta on helpompi kuljettaa mukana mm mökille. Ja että tarvittaessa saa sähköllä ja vahvistimella jotain sopivaa särmää soundiin.
Varsinaisestihan en sinänsä joutune tilanteisiin, joissa sähköjä tässä kitarassa tarvittaisiin, mutta se nyt vaan oli oleellinen osa speksejäni. Tärkeintä kuitenkin oli, että akustisuudella saa tietyt kappaleet kuulostamaan ”oikeammilta” ja saa myös hieman enemmän voluumia soittoon ilman sähköjä. Se tuo soittoon mielekkyyttä esim komppeja harjoitellessa.

Nettitutkinnan ja musiikkikauppaan soittelun perusteella päädyin taas Yamahaan. Ja malliin Yamaha APX 700 II. Tuohan on varsinaisesti bändisoittoon tarkoitettu eli kuulostaa sähköisenä hyvältä ja akustisena taas hieman ohutääniseltä normaalikokoiseen akustiseen verrattuna. Mutta tuo bassojen ohuus ei minua haittaa, sillä ainakin tuolla hetkellä pidin sen tyyppisestä kirkkaasta ja aika metallisesta äänestä.
Kun vielä soitinkauppias sopivasti kehui ko soitinta ja erityisesti merkkiä sanoen ”Yamahoja on mukava ja turvallinen myydä, kun ne vaan toimivat”. Ja niinhän se on. Eivät välttämättä ole kovin yksilöllisiä, mutta tasainen laatu ja toimivuus tekee niistä myös harrastajalle helppoja ja turvallisia ostaa.

Hankinnassa tuli kuitenkin vähän ongelmaa. Vakio-kaupassani ei ollut tuota kappaletta hyllyssä. Eikä tietoa, milloin tulisi. Jonkun ajan kuluttua soittelin uudelleen ja sama juttu. Ja selvisi myös, että koko maa odottaa kitaroita kuumeisesti, syystä tai toisesta.
Viivettä siis pukkasi tulemaan. No, olimme piakkoin menossa mökille kesälomaa viettämään ja päätin mennä katsomaan kitaroita mökkipaikkakunnan lähikaupungin kauppaan. Ja yllättäen siellä olikin yksi APX 700 seinällä. Ei muuta kuin kokeilemaan ja myyjän soittelua kuuntelemaan. Kaupat tehtiin siltä istumalta.

Ja sitten mökille tuntumaa ottamaan.
Tuossa kitarassa on ensiasennuksena paljon paksummat kielet kuin sähkökitarassani. Se toikin haastetta soittoon. Oli paljon vaikeampi yhtäkkiä saada jopa yksittäisiä ääniä soimaan puhtaasti, barre-soinnuista puhumattakaan. Voimaa ja otteiden tarkkuuttaa tarvittiin paljon enemmän. Soinnista sinänsä kyllä pidin, se oli oikein ok!
No, monta kuukautta myöhemmin selvisi, ettei se kielten paksuus varsinaisesti ongelma ollutkaan, vaan kielten tyyppi itsessään.

Syyskuusta huhtikuuhun kitarakurssia

Ahjolan kurssi kesti syyskuusta huhtikuuhun. Samalla sabluunalla mentiin koko jakso. Kurssí alkoi käydä välillä aika raskaaksikin, koska joka viikko tuli uusi harjoituskappale, jonka haltuunottoon oli vain viikko aikaa.
Viikkohan on paljon sille, jolla soittaminen on täysin hallussa. Eräskin tunnettu basisti kertoi, että oli harjoitellut todella vaikeata kappaletta. Vaikeus näkyi siinä, että biisin haltuunottoon oli mennyt lähes koko yö. Lähes koko yö peräti!

No, meillä amatööreillä on tietysti paljon muutakin aikaa vaativaa kuin harjoittelu. Ja monilla meidänkin kurssilaisista oli työ, joka vaatii matkustelua, joten usein siitä viikostakin iso osa meni soittamisen kannalta hukkaan. Tai ei aivan, voihan sitä matkoillakin asiaa edistää. Eräällä kotimaan matkalla sain idean etsiä Lennonin Happy Christmas-laulun tabit taikka soinnut läppärillä netistä. Löysinkin Youtubesta oppitunnin, jossa käytiin läpi koko kappaleen soinnut. Kirjoitin ne yksi kerrallaan paperilapulle ylös ja opettelin myöhemmin kotona. Sainkin tuon hienon joululaulun aika hyvin haltuun ennen joulua. Ja se paperilappu on hyvässä tallessa nuottikansiossani.
Mutta joo, esittämiskelpoista repertuaaria kertyi siis varsin vähän talven aikana, mutta eihän se ollut perimmäinen tarkoituskaan.

Kurssi oli kyllä antoisa monella tapaa. Tekniikka parani selkeästi. Rutiinia tuli lisää. Teoria ja kappaleiden rakenteiden ymmärrys kehittyi. Uusia sointuja ja sopivimmat otteet niihin ja siirtymisiin sointujen välillä. Yksi iso tekijä oli myös hyvä porukka. Kävimme paljon hyviä keskusteluja musiikista, soittamisesta, kitaroista, kitaristeista jne.

Kaikki soittaminen tehtiin sähkökitaralla ja sähköt päällä. Muutama eka viikko hyvin cleaneilla soundeilla, mutta jatkossa otettiin kappaleen vaatiessa myös säröt käyttöön. Muutaman kappaleen soittoon kyllä myös akustinen tai elektroakustinen kitara olisi sopinut mainiosti. Ja siitäpä asiasta alkoi keväällä ja alkukesästä kurssin päätyttyä tulla seuraava päähänpinttymä. Olisi varmasti hienoa saada vaihtelevuutta soittoon ja mahdollisuuden valita kitara kulloisenkin kappaleen ja tyylin mukaan.
Onhan minulla se klassinen akustinen vielä kaapissa, mutta siihen en ole koskenut käytännössä lainkaan sähkökitaran hankinnan jälkeen.
Tässä vaiheessa elettiin kesää 2014. Kesän projektiksi alkoi siis hautua toisen (tai varsinaisesti kolmannen) kitaran hankinta.