Syksyllä -15 en osallistunut pitkästä aikaa minkäänlaiselle kitarakurssille. Rockwayn avustuksella taas opiskelin itsekseni.
Mutta mutta, vaimo oli jo jonkun kerran puhunut pikkusoittimesta nimeltä ukulele. Ukulele olikin tosiaan alkanut putkahdella esiin siellä täällä. Oli jo nähtävissä lievää alkusoittoa sille ukulele-buumille, mikä pian oli Suomeenkin tulev
a.
Ja mikä ettei. Onhan tuo aika hauskan näköinen ja oloinen soitin. Sattumoisin samana syksynä paikkakunnallamme, ja taas Ahjolassa, alkoi ukulele-kurssi, johon vaimo ilmoittautui. Itse en silloin asiasta niin paljon innostunut, vaan ajattelin katsoa, miltä homma vaikuttaa vierestä katsottuna.
Syksy meni, talvi meni, kevät meni. Vaimo soitteli ukulelea, minä kitaraa. Jossain vaiheessa keväällä vaimolle tuli syksyisen kurssin vetäjältä viesti, että Tampereelle ollaan perustamassa ukulele-orkesteria ja ensimmäinen esiintyminenkin olisi jo kesällä. Sitä varten pitäisi pystyä käymään harjoituksissa alkukesästä säännöllisesti. Siihen ei vaimo voinut sitoutua muiden tekemisten takia, joten bändiin meneminen jäi.
Elettiin kesää 2016, kun Great British Ukulele Orchestra tuli esiintymään Tampereen Pyynikille. Sinne ostimme liput pian tiedon saatuamme muutaman kuukauden etukäteen.
Elokuussa sitten menimme hyvissä ajoin paikalle. Ja hyvä, että menimme, sillä keväällä perustettu Tampereen orkesteri soitti Pyynikin kesäteatterin ulkopuolella.
Pysähdyimme sitä kuuntelemaan. Bändi soitti monenlaista tuttua, mukavaa musiikkia. Mm Harvest Moon’in, joka on ollut aina yksi mielikappaleitani.
Tuosta Tampereen orkesterista en silloin paljon tiennyt, mutta jokin kolahti kyllä. Meno näytti niin mukavalta, että jotain jäi kytemään…
Brittiorkesterin esitys oli mahtava. Silloin todella tajusin, miten monipuolinen, oikea soitin ukulele on. Ja senkin soittaminen voi olla todellista taituruutta. Ja sillä voi soittaa ihan mitä vain musiikkia, genre-rajoituksia ei ole.
Mielenkiintoinen sattuma oli, että konsertissa vieressämme istui Popedan Costello Hautamäki vaimoineen. Tiemme tulisivat vielä yllättäen kohtaamaan…
Ukulelesta soittimena yleisellä tasolla en aio paljon kirjoittaa. Siitä saa paljon ja helpolla tietoa netistä. Sen verran kuitenkin, että ukuleleja on monen kokoisia. On sopraano-, konsertti-, tenori-, baritoni- ja bassoukuleleja. On monen värisiä. On puisia, on muovisia, on läpinäkyviä. You name it.
Kitaransoitto 
Lukaisin kaikki blogikirjoituksesi läpi tässä aamun aikana ja jätän pienen viestin. Oli mielenkiintoista ja mukavaa lukea kokemuksiasi ja ajatuksiasi ja seurata kuinka kehityt kitaristina. Olisi mukava lukea uusiakin päivityksiä.
Itse olen palannut kitaran pariin tauon jälkeen ja tällä kertaa olen enemmän tosissani kuin ennen, saa nähdä mihin intoni minut kuljettaa. Kitaransoitto on ihan mahtava harrastus!
TykkääLiked by 1 henkilö
Hei Kimmo. Kiitos kommentistasi. Kiva, kun olet jaksanut kahlata kirjoitukseni läpi! Kirjoittelutahti on tosiaan ollut melkoisen onneton viime aikoina. Johtuu varmaan osin siitäkin, että tuo mainittu ukulele on vienyt valtaosan soitteluajastani. Niinpä kitaransoitto ei ole paljon edennyt eikä ole ollut paljon kerrottavaa.
Tosin sellainen ajatus kytee, että lisäisin taas kitarointia. Virikkeitä olen kyllä koko ajan hakenut mm Lasse Parkkilan Rockwayssä maanantaisin pitämistä live-klinikoista. Eilenkin oli mukava ajankohtainen teema: sointusoolona Jouluyö juhlayö Jeff Beckin tyyliin.
Ajattelin jossain vaiheessa, että kirjoittelisin tänne ukulelestakin enemmän. Mutta olen kuitenkin ollut kirjoittamatta, koska olen uke-bändissä mukana ja siinä saattaisi helposti eksyä kirjoittelemaan asioita, jotka koskisivat muitakin kuin minua.
Mutta, kuten sanoit, kitaransoitto, ja soittaminen ylipäänsä, on mahtava harrastus ja sitä en ihan hevin lopeta.
Milläs tavalla sinun soittelusi etenee?
TykkääTykkää