Taisi olla Rockwayn Stillman’in Tom, joka sanoi, että aloittelevalle kitaristille otelautakäsi (minulla vasen) on vaikeampi. Helppo uskoa. Mutta, sanoi Stillman, ajan oloon plektra- tai näppäilykäsi (minulla oikea) on se, joka asettaa rajat soiton laadulle. Vaikeampi aluksi uskoa, sillä kyllä niihin kieliin aina jotenkin osuu ja saa ne heilumaan.
Vasemman käden kanssa saa taistella ihan tosissaan. Haasteita on: oikean kielen ja nauhavälin löytäminen, sointuotteiden ottaminen ja muistaminen, barre-soinnut, sormien taipuminen oikeaan asentoon otelautaan nähden, sormien ulottuvuus, joka sekin minulle aiheutti hankaluuksia, koska olivat vuosikymmeniä tottuneet olemaan toisiaan lähellä ilman turhia harotuksia.
Ja kaiken tuon hallitseminen nopeammin ja nopeammin. Samalla kielten saaminen soimaan puhtaammin ja puhtaammin.
Sormenpäiden kipeytyminen on niitä pienimpiä murheita….
Kuvaan astuvat varsin pian myös venytykset, liu’utukset, hammer-onit, pull-offit …
En ole koskaan innostunut tekemään varsinaisia tekniikkaharjoituksia kovin ahkerasti. Enemmän olen yrittänyt opetella soittamisen kautta. Ehkä virhe, sillä kyllähän hyvillä tekniikkaharjoituksilla saa paljon toistoja, mikä tässäkin lajissa on yksi kehittymisen edellytys.
Itse asiassa kitaran soitossa kehittyminen muistuttaa aika lailla urheilua. Pitää treenata ja saada paljon toistoja. Mikä ei sillä istumalla aina heti palkitse. Sillä se varsinainen hyppäys taidossa tapahtuu levon aikana. Usein olen huomannut, että kun olen ollut useamman päivän koskematta kitaraan syystä tai toisesta, tauon jälkeen onkin jokin juttu toiminut paremmin kuin koskaan aiemmin. Ja aivothan tässä ovat pelissä mukana. Ottaa aikansa, että pää omaksuu uudet opit ja kehittää valmiudet viestittää hermostolle ja lihaksille, miten hommat pitää hoitaa.
Kehityksen tapahtuminen onkin yksi tämän homman suola. Yhtäkkiä huomaan, että saankin otettua jonkun vaikean soinnun paremmin, pystyn vaihtamaan otteita nopeammin, muistan sointukulut ja melodiat paremmin, pystyn lukemaan nuotteja/tabeja nopeammin jne. Eli on tämä kyllä palkitsevaakin. Ymmärrys siitä, mistä kitaransoitossa on kysymys, lisääntyy päivä päivältä. Se on hienoa!
Kitaransoitto 