Syyskuusta huhtikuuhun kitarakurssia

Ahjolan kurssi kesti syyskuusta huhtikuuhun. Samalla sabluunalla mentiin koko jakso. Kurssí alkoi käydä välillä aika raskaaksikin, koska joka viikko tuli uusi harjoituskappale, jonka haltuunottoon oli vain viikko aikaa.
Viikkohan on paljon sille, jolla soittaminen on täysin hallussa. Eräskin tunnettu basisti kertoi, että oli harjoitellut todella vaikeata kappaletta. Vaikeus näkyi siinä, että biisin haltuunottoon oli mennyt lähes koko yö. Lähes koko yö peräti!

No, meillä amatööreillä on tietysti paljon muutakin aikaa vaativaa kuin harjoittelu. Ja monilla meidänkin kurssilaisista oli työ, joka vaatii matkustelua, joten usein siitä viikostakin iso osa meni soittamisen kannalta hukkaan. Tai ei aivan, voihan sitä matkoillakin asiaa edistää. Eräällä kotimaan matkalla sain idean etsiä Lennonin Happy Christmas-laulun tabit taikka soinnut läppärillä netistä. Löysinkin Youtubesta oppitunnin, jossa käytiin läpi koko kappaleen soinnut. Kirjoitin ne yksi kerrallaan paperilapulle ylös ja opettelin myöhemmin kotona. Sainkin tuon hienon joululaulun aika hyvin haltuun ennen joulua. Ja se paperilappu on hyvässä tallessa nuottikansiossani.
Mutta joo, esittämiskelpoista repertuaaria kertyi siis varsin vähän talven aikana, mutta eihän se ollut perimmäinen tarkoituskaan.

Kurssi oli kyllä antoisa monella tapaa. Tekniikka parani selkeästi. Rutiinia tuli lisää. Teoria ja kappaleiden rakenteiden ymmärrys kehittyi. Uusia sointuja ja sopivimmat otteet niihin ja siirtymisiin sointujen välillä. Yksi iso tekijä oli myös hyvä porukka. Kävimme paljon hyviä keskusteluja musiikista, soittamisesta, kitaroista, kitaristeista jne.

Kaikki soittaminen tehtiin sähkökitaralla ja sähköt päällä. Muutama eka viikko hyvin cleaneilla soundeilla, mutta jatkossa otettiin kappaleen vaatiessa myös säröt käyttöön. Muutaman kappaleen soittoon kyllä myös akustinen tai elektroakustinen kitara olisi sopinut mainiosti. Ja siitäpä asiasta alkoi keväällä ja alkukesästä kurssin päätyttyä tulla seuraava päähänpinttymä. Olisi varmasti hienoa saada vaihtelevuutta soittoon ja mahdollisuuden valita kitara kulloisenkin kappaleen ja tyylin mukaan.
Onhan minulla se klassinen akustinen vielä kaapissa, mutta siihen en ole koskenut käytännössä lainkaan sähkökitaran hankinnan jälkeen.
Tässä vaiheessa elettiin kesää 2014. Kesän projektiksi alkoi siis hautua toisen (tai varsinaisesti kolmannen) kitaran hankinta.

Ensimmäinen oppitunti Ahjolassa

Ahjolan Sähkökitara II -kurssin ensimmäinen oppitunti ei ollut Ahjolassa. Vaan kurssin opettajan äänitysstudiolla. Mikä olikin kyllä ihan hyvä juttu, sillä studio on juuri sellainen sekainen, tavarantäyteinen paikka, jollaisia varmasti monet pikkustudiot ympäri maailman ovat. Lattiat värikkäiden isojen mattojen peitossa. Kalusteina vanhoja kuluneita sohvia ja nojatuoleja.

Menin ensimmäiselle tunnille hyvissä ajoin, kun en oikein tiennyt millainen systeemi paikassa on. Saapuessani oli edellinen oppitunti vielä menossa. Odotushuoneena toimi studion tarkkaamo, jonka sohville suurin osa oppilaista mahtui lojumaan.
Kurssille tuli 8 enempi tai vähempi kokenutta soittajaa. Alkujännitys hälveni kyllä aika nopeasti, koska juttua ja yhteistä säveltä alkoi heti löytyä. Porukan ikähaarukka oli hyvin laaja, reilu 40 vuotta nuorimpien ja vanhimpien välillä. Se ei ollut, ainakaan meidän vanhempien mielestä, minkäänlainen ongelma.

Tunnin alkaessa siirryimme itse studion puolelle. Löysimme kaikki jonkinlaisen tuolin ja nuottitelineen. Ja jokaiselle löytyi myös vahvistin, tosin jokaiselle erilainen. Esittäydyimme. Joukossa oli mm pari lukion viimeisellä luokalla olevaa, apteekkari, rehtori, it-osaaja. Soittokokemusta oli vaihtelevasti. Kuka oli soittanut kitaraa kauan sitten ja halusi nyt palata harrastuksen pariin. Joku oli soittanut trumpettia aika aktiivisestikin. Ja olipa joku aivan juuri saanut ensimmäisen kitaransa.

Opettaja kyseli hieman kaikkien soittotaustaa ja toiveita kurssin suhteen. Ja sitten hyvin äkkiä asiaan ja ensimmäisen kappaleen opiskeluun. Se oli Work Song, josta saimme nuotit eteemme. Siis nuotit, ei tabulatuureja, joita useimpien muiden tavoin olin harjoitellessani käyttänyt. Myöhemmin kyllä saimme myös tabit kappaleista. Nykyään käytän itse mieluiten molempia yhdessä. Tabien luku ja äänten paikantaminen kaulalta sujuu niiden avulla paremmin. Kun taas nuoteista selviää aika-arvot, tauot jne selkeästi.
Kurssin systeemi oli se, että joka viikko saimme uuden harjoituskappaleen. Aluksi suhteellisen lyhyitä osia niistä tai vaikkapa vain kompit, ehkä riffejä ja joskus soolokin. Kappale käytiin tunnilla läpi opettajan soittoesimerkein ja sen jälkeen tahti tahdilta painottuen vaikeisiin kohtiin, sopiviin otteisiin jne. Myös kappaleiden kokonaisrakenteita käytiin tarpeen tullen läpi.

Kotona sitten viikko harjoiteltiin. Seuraavalla viikolla tunti alkoi sillä, että jokainen vuorollaan soitti läksyn. Vaihtelevalla menestyksellä. Aika usein esitystilanne vaikutti asiaan. Hyvin tutuksi pikkuhiljaa tulikin kommentti ”kyllä se kotona vielä meni”.
Teoriaa ei erikseen kovin paljon opeteltu. Mutta sitä tuli siinä vaivihkaa pienin annoksin soittamisen lomassa.

Work Songin jälkeen mentiin linjalla Autumn Leaves, Angie, Let It Be:n soolo, Poison, Sweet Home Alabama, Over the Hills and Far Away,….