Youtubekin innoittaa

Youtube on melko ehtymätön lähde myös soittamisen kannalta. Jos teorian ja soittotekniikan kannalta Rockway on ollut tärkein tiedonlähteeni, on Youtube erinomainen täydentäjä biisien opiskelussa.

Youtubessa on tuhansia ja taas tuhansia videoita, joissa esitetään tunnettuja kappaleita tyylillä jos toisellakin. Mutta minulle mielenkiintoisinta antia ovat videot, joissa opetetaan soittamaan riffejä, sooloja tai kokonaisia kappaleita. Teoriaakin siellä on, mutta niitä olen vähemmän katsellut.

Videoiden laatu on aika lailla laidasta laitaan. Joka suhteessa. On huonoja ja on erinomaisia niin äänen ja kuvan laadun kuin sisällönkin suhteen. Kannattaakin käyttää vähän aikaa siihen, että etsii haluamansa aiheen videoista itselleen sopivan. Jos vaikka haluaa opetella jonkun biisin, löytää siitä usein montakin opetusvideota. Joissakin nuotit tai tabit, joissakin teoriaa, joissakin ei. Monet videot ovat myös sisäänheittotuotteita tekijänsä sivuille, joissa on sitten myös maksullista aineistoa.

Joitakin poimintoja hyviksi havaitsemistani opettajista:
Marty Schwartz  – akustista ja sähköistä, todella runsaasti videoita, vauhdikas kaveri, ei yleensä tabeja nähtävissä, vaan pitää vaan opetella ulkoa tai kirjoittaa ylös. Sivuiltansa kyllä varmaan löytyy.
Justin Guitarsongs, en tiedä Justinin sukunimeä, tuolla nimellä löytyy – laaja aineisto, pitkiäkin kappaleita, perusteellinen opetus, teknisesti laadukasta
Siggi Mertens – tältä olen lähinnä opetellut Honky Tonk Women’ia
Dario Cortese – Folsom Prison Blues ja muuta countrya
The Music Studio – esim Willie Nelson: Blue Eyes Crying in the Rain
Headless Guitarist 🙂 – tältä löysin ehkä vähän sekavan, mutta kuitenkin itselleni käyttökelpoisen videon Twist and Shoutista.
TGAcousticLesson – oikein hyvä esitys And I Love Her’istä. Kuitenkin vain osa kappaleesta ja loppu pitää opetella sivuiltansa.

Siinä muutama maistiainen. Kannattaa vähän selailla ja katsella. Usein vaan menee tunti tai pari, kun yhtäkkiä innostuukin enemmän kuin piti.

Käsitöitä aivoille!

Enpä malta olla tekemättä hetkeksi aikahyppyä tähän päivään.
Aamulehdessä oli nimittäin tänään 4 sivun artikkeli ’Näperrä aivojesi edestä’. Kirjoittaja Marjaana Karhunkorpi.
Sisältö perustuu pitkälti aivotutkija Minna Huotilaisen haastatteluun. Lainausmerkeissä suorat lainaukset artikkelista.

Viesti on se, että kaikenlainen käsillä tekeminen rentouttavaa, työstä palauttavaa ja aivoille hyvää tekevää. Kirjoituksessa käytetään esimerkkeinä mm virkkaamista ja perhojen tekemistä. Ja hyötyä saavat kaikenikäiset.

”Jos työ on kovin stressaavaa ja vaikeaa, voi yksinkertainen käsityö olla paras vaihtoehto. Liukuhihnatyötä tekevälle sopii vastapainoksi vaikea käsityö, jonka ohjeissa riittää pähkäilemistä. Pääasia, että tekee edes jotakin.”

”….toiminnan ohjausjärjestelmä aktivoituu, oppiminen tehostuu, ongelmat ratkeavat ja muisti ja mieli virkistyvät.”

Myös muu tekeminen kuin käsityöt ja siihen verrattavat ovat hyödyllisiä. Kitaransoittajaa säväyttää tietysti se, että musiikki todetaan taas tässäkin hyväksi:
”Etenkin ryhmässä soittaminen tai laulaminen aktivoi aivoja, tehostaa oppimista ja muistia sekä kehittää tarkkaavaisuutta. Myös musiikin kuunteleminen johdattaa kohti optimaalista oppimisen tilaa.”

Musiikkiahan tehdään käsillä ja lisäksi tulee ne musiikin hyvät vaikutukset itsessään.
Mielenkiintoinen oli myös Huotilaisen näkemys työajan pidentämisestä: ”Työaikaa kannattaa pidentää vain, jos se sisältää työn kehittämistä ja nykyistä paremmin tauotettua työtä. Jos kyse on vain lusikoimisen määrän lisäämisestä, se ei johda uupumisen lisäksi muuhun kuin huonoon laatuun ja kasvavaan määrään virheitä.”

Taloon tuli sähkökitara

Rolandin pieni mallintava vahvistin tuottaa nyt äänet.

Elettiin siis alkusyksyä 2012, kun sähkis tuli taloon. Jos Rockway hieman aiemmin avasi kitaransoiton saloja oikein kunnolla, laajensi sähkökitara soiton ihan uusiin sfääreihin. Nyt pystyi lähestymään huomattavasti paremmin niitä genrejä, jotka ovat mieluisimpia. Tosin niitäkin on paljon. Kyse on pitkälti soundimaailmasta. Kitaran saa nyt kuulostamaan edes vähän sinne päin kuin pitääkin.

Sähkökitara joiltain osin helpottaa, joiltain vaikeuttaa soittamista. Kitarassa tuli mukana ohut kielisarja 9 – 42. Ohuet kielet helpottavat soittamista ainakin alussa. Barre-otteet vaativat vähemmän voimaa ja bendaukset eli taivutukset sujuvat myös helpommin. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, kapea otelauta verrattuna klassiseen kitaraan, auttoi ainakin minua.
Sähkökitaraa voi soittaa myös ilman sähköä, erityisesti kun itsekseen harjoittelee. Se on silloin myös ystävällinen lähellä olijoille, sillä ääni on paljon vaimeampi kuin akustisella kitaralla.

Vaikeuksia tuleekin oikeastaan siinä vaiheessa, kun lyö sähköt päälle. Ja varsinkin, jos nostaa gainia (etuasteen vahvistuksen säätö), jolla saadaan säröä ja äänen kestoon pituutta. Silloin väärä ääni jää soimaan todella pitkäksi aikaa, kun näppää vahingossa vapaata kieltä. Jos ei sitä sammuta. Ja siinä astuukin peliin uuden tärkeän taidon, demppaamisen, opetteleminen. Demppausta käytetään monessakin tarkoituksessa. Tuohon vapaan kielen sointiongelmaan sitä käytetään niin, että estetään jo ennalta kielen soiminen, vaikka siihen osuisikin vahingossa. Demppauksen voi tehdä joko vasemmalla tai oikealla kädellä tilanteen mukaan, mutta siitä ei nyt sen enempää. Eikä se ole ihan helppoa, vaikka voisi aluksi siltä tuntua.
Demppaus on tärkeää rock- ja heavy-kitaroinnissa myös tyyli- tai sounditekijänä. Varsinkin vitossoinnuilla kompatessa tyyliin kuuluu usein, että sointi on dempattua eli kieli ei varsinaisesti soi, mutta kuuluu kuitenkin. Aika yllättävää nykyään havaita, miten yleistä se on varsin monenkinlaisessa musiikissa.

Oma taiteenlajinsa on sitten soundien säätäminen joko suoraan erilaisin säädöin varustetulla tai mallintavalla vahvistimella (kuten minulla) tai erillisillä jos jonkinlaisilla vimpottimilla kitaran ja vahvistimen välissä. Siinä hommassa saa kyllä aikaa kulumaan. Eikä silti useinkaan pääse ihan lähelle esikuvaa, koska niitä tehtäessä on ollut hiukan erilaiset resurssit ja välineet käytössä.

Ja tällä sitten soundeja haeskellaan… ———>

Jonkin verran apuja soundien hakemiseen olen löytänyt netistä. Roland on julkaissut joillekin vahvistimilleen taulukoita, joissa on tyylilajeittain listattuna tunnettuja kappaleita ja niille vahvistimen asetukset, joilla päästään mahdollisimman lähelle originaalia.
Myös jotkut yksityiset ihmiset ovat julkaisseet omia esimerkkejään sopivista säädöistä.

Soundi ei kuitenkaan ole vain vahvistimesta kiinni. Lisäksi vaikuttaa soittotekniikka, plektra, kielet, kielten viritys eri vireisiin, kitara…
Kitarassani on kaksi Humbucker-mikrofonia. Ne ovat 2-kelaisia, jotka voi puolittaa eli ”muuttaa” 1-kelaisiksi tone-säätimeen yhdistetyllä puolitustoiminnolla.
Mikrofoni-valitsimella voi ottaa käyttöön joko kaula-mikrofonin tai talla-mikrofonin tai molemmat yhtaikaa. Näillä valinnoilla saa jo aika monta erilaista vaihtoehtoa siihen, miltä kitara kuulostaa. Ei lopu säätäminen ihan heti…

Kesä 2012 Laiskahkoa itseopiskelua …… ja kitaran hankintaa

Kevät ja kesä menivät aika vaihtelevan ahkeralla soittelulla. Kesällä on niin paljon muutakin puuhaa ja menoa.
Se 6 kuukautta aktiivisemman harrastamisen alusta oli kulunut kesän loppuun mennessä. Niinpä piti päättää, olenko edelleen niin innostunut asiasta, että suunnittelemani sähkökitaran ostaminen olisi perusteltua. Ja kyllä se mielestäni oli.

Aloin siis katsella varovasti kitaroita netistä mm musiikkiliikkeiden sivuilta. Selailin myös useita keskustelupalstoja, sillä niistä saa paljon tietoa ja kokemuksia, kunhan seuraa asiallisia palstoja. Käytän tuota tapaa hyvin usein kaikenlaisia isompia hankintoja tehdessäni.

En etsinyt mitään kovin erikoista ja persoonallista kitaraa. Päinvastoin. Halusin luotettavan, vähän säätämistä ja muuta kikkailua vaativan, tunnetun valmistajan tuotteen. Tietysti myös hinta-laatu-suhteella oli merkitystä ekan sähkiksen ostossa. Pikkuhiljaa alkoi selvitä, mitä haluan. Valinta olisi mallia stratocaster. Kiinteätallainen, jotta vire pysyisi hyvin. Mikrofoneihin ja muihin sellaisiin en tuossa vaiheessa kiinnittänyt paljon huomiota. Toki katsoin, millaiset mikit lopullisessa valinnassani on ja lueskelin hieman niiden ominaisuuksista.

Alkoi tuntua, että Yamahalla on sellaisia kitaroita, jotka täyttävät kriteerini. Löysin sitten eräänä iltana mallin, joka voisi olla sopiva. Seuraavana päivänä soitin ’Tammerpiano ja soitin’ -liikkeeseen, joka on pitkään Tampereella toiminut musiikkiliike. En edes harkinnut netistä tilaamista, sillä halusin itse edes hetken kokeilla, miltä soitin tuntuu kädessä. Liikkeessä oli tasan 1 kpl katsomaani Yamahan mallia. Kerroin vielä miettiväni asiaa, mutta itse asiassa kyse oli vain sen miettimisestä, menisinkö heti katsomaan sitä liikkeeseen vai vasta myöhemmin.
Soitin vielä vaimolleni kysyäkseni, mitä hän tuumaa, jos lähden tästä ostamaan sähkökitaran. Hetken jutustelun jälkeen tuli kommentti: siitä vaan, jos kerran mielesi tekee. Niinpä sitten olin saman tien autossa Tammerpianoon menossa.

Se se olikin jännittävä juttu. Mennä asiantuntevaan kauppaan tutkimaan, onko kyseinen kitara-yksilö hyvä, sopiva ja kaikilta osin sellainen kuin pitää. Mietin koko matkan, miten sitä oikein testaisin ja kokeilisin. Kehtaisinko edes yrittää soittaa mitään, jos henkilökunta seisoskelisi vieressä. Olin onneksi hieman lueskellut, mitä asioita kannattaa katsoa, miten tutkia kielten korkeuksia, kaulan suoruutta, puhdasta sointia kaikilta nauhoilta ja jotain muita teknisiä perusjuttuja.
Myyjä toi minulle haluamani kitaran, tarkisti virityksen, toi tuolin ja lähti hienotunteisesti kyllä toiseen huoneeseen. Varmaankin aavisti heti, että tämä asiakas haluaa tutkia tuotteen kaikessa rauhassa yksikseen. Oikein!

Ehkä siinä n 10 minuuttia meni, kun tein kitaralle perusteellisen tutkimuksen ja riittävät koesoitot 🙂 Tuntuihan se hieman erilaiselta kuin klassinen kitara, erityisesti koska kaula oli niin paljon kapeampi. Sain kuitenkin sormeni sopimaan A-duurinkin kolmelle vierekkäiselle kielelle. Se tuntui jopa aika helpolta.
Kitara oli myös juuri sen värinen, jota olin yhtenä suosikkinani pitänyt, Tobacco Sunburst.

Päätös oli tehty. Otan tämän kitaran. Tunne oli aika mielenkiintoinen, taisi olla vähän hiki ja pulssi hieman koholla. Huh huh. Tässä nyt lopulta oli ensimmäinen sähkikseni. Etsin äskeisen myyjän käsiini ja sanoin ottavani tämän. Ja myös pienen Rolandin vahvistimen, jonka olin päättänyt ottaa kitaran mukaan jo ihan nettisurffailun perusteella. Myyjä antoi vielä kaupanpäälliseksi paremman kitarakaapelin, koska ne kitaran mukana tulevat ovat kuulemma ”yleensä sellaisia rätinäpiuhoja”.

Ja sitten autoon uusien aarteiden kanssa. Mielessä liikkui vaikka mitä. Tuliko tehtyä hyvä vai huono ostos. Tuleeko näillä olemaan riittävästi käyttöä vai jäävätkö pölyttymään. Mitä, jos into lopahtaa äkkiä. Entä, jos en opikaan riittävästi. Onko riittävästi aikaa harjoitteluun. Opinko itsekseni vai pitäisikö jostain saada henkilökohtaista opetusta. Mitä ihmiset sanovat, kun tässä iässä joku ostaa ensimmäisen sähkökitaran. No tehty mikä tehty ja nyt vain tiukasti kohti uusia kuvioita.
Ja vaimo taisi kuitenkin olla sitä mieltä, että parempi näin kuin, jos olisin ostanut moottoripyörän…

Otelautakäsi

Taisi olla Rockwayn Stillman’in Tom, joka sanoi, että aloittelevalle kitaristille otelautakäsi (minulla vasen) on vaikeampi. Helppo uskoa. Mutta, sanoi Stillman, ajan oloon plektra- tai näppäilykäsi (minulla oikea) on se, joka asettaa rajat soiton laadulle. Vaikeampi aluksi uskoa, sillä kyllä niihin kieliin aina jotenkin osuu ja saa ne heilumaan.

Vasemman käden kanssa saa taistella ihan tosissaan. Haasteita on: oikean kielen ja nauhavälin löytäminen, sointuotteiden ottaminen ja muistaminen, barre-soinnut, sormien taipuminen oikeaan asentoon otelautaan nähden, sormien ulottuvuus, joka sekin minulle aiheutti hankaluuksia, koska olivat vuosikymmeniä tottuneet olemaan toisiaan lähellä ilman turhia harotuksia.
Ja kaiken tuon hallitseminen nopeammin ja nopeammin. Samalla kielten saaminen soimaan puhtaammin ja puhtaammin.
Sormenpäiden kipeytyminen on niitä pienimpiä murheita….
Kuvaan astuvat varsin pian myös venytykset, liu’utukset, hammer-onit, pull-offit …

En ole koskaan innostunut tekemään varsinaisia tekniikkaharjoituksia kovin ahkerasti. Enemmän olen yrittänyt opetella soittamisen kautta. Ehkä virhe, sillä kyllähän hyvillä tekniikkaharjoituksilla saa paljon toistoja, mikä tässäkin lajissa on yksi kehittymisen edellytys.
Itse asiassa kitaran soitossa kehittyminen muistuttaa aika lailla urheilua. Pitää treenata ja saada paljon toistoja. Mikä ei sillä istumalla aina heti palkitse. Sillä se varsinainen hyppäys taidossa tapahtuu levon aikana. Usein olen huomannut, että kun olen ollut useamman päivän koskematta kitaraan syystä tai toisesta, tauon jälkeen onkin jokin juttu toiminut paremmin kuin koskaan aiemmin. Ja aivothan tässä ovat pelissä mukana. Ottaa aikansa, että pää omaksuu uudet opit ja kehittää valmiudet viestittää hermostolle ja lihaksille, miten hommat pitää hoitaa.

Kehityksen tapahtuminen onkin yksi tämän homman suola. Yhtäkkiä huomaan, että saankin otettua jonkun vaikean soinnun paremmin, pystyn vaihtamaan otteita nopeammin, muistan sointukulut ja melodiat paremmin, pystyn lukemaan nuotteja/tabeja nopeammin jne. Eli on tämä kyllä palkitsevaakin. Ymmärrys siitä, mistä kitaransoitossa on kysymys, lisääntyy päivä päivältä. Se on hienoa!

Rockway – latu auki rockiin ja moneen muuhun

Tämä saattaa vaikuttaa mainokselta, mutta ei ole sitä. Ainakaan siinä mielessä, että itse mitenkään hyötyisin tästä kirjoituksesta. Minulla ei ole mitään sidonnaisuutta Rockway’hin. Olen vain tavallinen maksava käyttäjä alkaen helmikuusta 2012.

Rockway on netissä toimiva suomalainen musiikkikoulu, joka on kait alkanut kitaran soiton opetuksesta ja laajentunut siitä muihinkin instrumentteihin. Täällä: rockway.fi
Opetus perustuu videoihin. Niitä voi kelata mielin määrin edes sun takas. Videon alla on tekstinä oleellisimmat asiat sekä nuotti/tabulatuurit. Videoihin liittyen voi esittää kysymyksiä. Ja niihin vastataankin, tosin viime aikoina tuo puoli on vähän mielestäni hidastunut.
Palvelussa on tuhansia oppitunteja, varmaan satoja taustanauhoja, joiden päälle voi soitella. Ja vaikka mitä muuta.

Ostin ensimmäisen kolmen kuukauden jakson joskus helmikuussa 2012. Sen jälkeen olen ostanut aina syksyisin ja keväisin tuon kolme kuukautta. Pari kertaa ostin vahingossa 6 kk, toisella kerralla pidin sen jakson, toisella pyysin lyhentämään 3 kk:ksi ja sehän onnistui sujuvasti.
Ideani on ollut, että kun käyn kansalaisopiston kursseja pidän taukoa Rockwaystä. Samoin kesäisin, kun on niin paljon muuta tekemistä.

Alussa opiskelin hyvin hajanaisesti kaikenlaista ilman sen tarkempaa suunnitelmaa. Pikku hiljaa opiskelu alkoi jäsentyä ja yritin edetä systemaattisemmin. Sitä on helpottanut myös se, että sisältöä on koottu kursseihin isommiksi samaan teemaan liittyviksi kokonaisuuksiksi.

Mutta joo. Aloin tietysti ensin opiskella sointuja. Siihen aikaan kun oli vielä vaikea muistaa kovin sujuvasti montakaan sointua. Sitten muutamia asteikoita, kuten pentatonisia ja blues-asteikkoja. Onneksi palvelussa on kaikilla tasoilla heti soveltamismahdollisuuksia eli siellä todella kannustetaan heti soittamaan jotain järkevää.
Ja niinpä sitä oltiin yhtäkkiä Metallican kimpussa…. sillä klassisella akustisellani.
Monenlaisia komppeja olen tapaillut, riffejä opetellut. Myös opettajan mukana soitellen.

Aineisto ei todella heti lopu Rockwayssa. Eikä opettajat. Siellä on iso liuta todella huipputyyppejä kouluttajina. Tässä muutamia:
Tomppa Stillman – monet perusasiat opin häneltä
Jaakko Suonio – rokahtavia kappaleita ja blues-kiertoja
Jarmo Hynninen – blues-mestari, jonka Woke up this Morning oli työn alla jo aika äkkiä. Liian äkkiä taitoihini nähden.
Lasse Parkkila – blues-kurssi aloittelijoille olikin sitten jo sopivampi. Tästä sain paljon irti.
Kristian Wahlström – komppia, asteikkoja ja hienoja näytöksiä siitä, miten jo kolmella neljällä sävelellä pystyy soittamaan ja sooloilemaan näyttävästi. Saisipa tuollaisen touchin ja näkemyksen joskus.
Ja todella moni jäi tässä vielä mainitsematta.

Rockwayn avulla todella alkoi tiukempi harrastukseni. Kun olin muutaman viikon käynyt Rockwayta, sanoin vaimolleni, että jos intoni riittää 6 kk eli syksyyn 2012 saakka, ostan sähkökitaran!